Kuinka tunnistaa kissan ihosairaus

Pidämme kissoista etenkin sen takia, että ne ovat puhtaita olentoja. Ne käyttävät tunteja päivässä pitääkseen turkkinsa ja ihonsa kunnossa. Itse asiassa useimmat kissat käyttävät kolmanneksen tai puolet valveillaoloajastaan turkkinsa hoitamiseen. Jos kissallesi kuitenkin kehittyy iho-ongelma, mitkä ovat sen merkkejä?

Monet asiat voivat saada kissasi ihon kutisemaan tai tulehtumaan ja tuntumaan epämiellyttävältä. Joitakin yleisimpiä syitä ovat:

• Loiset, kuten kirput ja punkit.

• Ympäristöallergiat (atooppinen ihottuma).

• Ihoinfektiot.

• Ruoka-aineallergiat.

• Kemikaalien aiheuttamat kosketusreaktiot.

• Paiseet ja tappeluhaavat.

Voit lukea lisätietoja näistä täältä.

Kissojen ihosairauden merkit

Ihosairaudet aiheuttavat usein kutinaa ja tulehdusta, ja monet iho-ongelmien merkit johtuvatkin tästä ärsytyksestä ja siitä, miten kissa reagoi siihen. Jotkin merkit ovat hyvin ilmeisiä, kun taas toiset voivat olla huomaamattomampia.

1. Liiallinen turkin hoitaminen. Kuten sanottu, kissat viettävät tuntikausia päivässä turkkiaan hoitaen, mutta jos sinusta alkaa tuntua siltä, että kissasi ei tee juuri mitään muuta kuin nuolee turkkiaan, jotain muuta saattaa olla vialla. Saatat myös huomata, että kissasi kävelee tai on tekemässä jotakin, kunnes se yhtäkkiä aivan kuin säikähtäisi ja alkaa sitten raapia itseään. Tämä on klassinen merkki kissojen kutinasta.

2. Raapiminen tai ihon nykiminen. Yksi ilmeisimmistä kutinan merkeistä on, että kissasi raapii paljon tai huomaat sen ihon nykivän koko ajan.

    

3. Karvapallot. Kissat ovat melko yksityisiä olentoja ja ne ovat aktiivisia myös yöaikaan, joten et välttämättä huomaa, jos ne alkavat nuolla turkkiaan liiallisesti. Karvapallot voivat kuitenkin olla liiallisen turkin nuolemisen seuraus, varsinkin jos kissasi on pitkäkarvainen. Jos huomaat yhtäkkiä, että kissasi tuottaa tavallista enemmän karvapalloja, sinun on syytä käydä eläinlääkärillä.

4. Karvanlähtö. Kissojen karhea kieli on kuin pieni harja, joten liiallinen turkin nuoleminen voi aiheuttaa karvanlähtöä. Karvanlähtö voi johtua turkin repimisestä, mutta useammin kyse on laajemmasta vammasta, joka saa karvat katkeamaan tyvestä. Turkissa on kaljuja kohtia, mutta jos katsot tarkkaan, niissä voi olla vielä hiuksen tynkiä jäljellä. Jos kissallasi on todellinen karvanlähtöongelma, esimerkiksi jos karvojen kasvu on pysähtynyt tai ne ovat jostain syystä lähteneet juurineen, iho on silloin täysin kalju.

    

5. Punoitus tai tulehdus. Lemmikin turkin vuoksi et välttämättä huomaa tulehtunutta, punaista ihoa, ellei oireita esiinny myös karvattomilla alueilla, kuten korvien sisäpuolelle tai vatsassa, tai jos karvoitus on vähentynyt tietyiltä alueilta. Tarkistaaksesi ihon kunnon, voi erotella turkkia eri kohdista ja katsoa, onko iholla punaisia kohtia.

6. Merkit loisista. Kirput ovat yleinen iho-ongelmien aiheuttaja, erityisesti allergisilla kissoilla. Etsi loisia tai merkkejä niistä (kirpunkakkaa, joka näyttää likapilkuilta, mutta on täynnä verta ja muuttuu punaiseksi kostutetun paperin päällä) ja rupia erityisesti hännän tyven ja korvien/kaulan ympäriltä.

7. Paiseet. Kissat ovat luonteeltaan omissa oloissaan viihtyviä eläimiä, ja ne pitävät muita kissoja yleensä uhkana. Paiseet ovat yleinen seuraus tappeluista. Niitä on usein kasvoissa ja päässä tai lähellä takapäätä. Ne ovat tulehdus- ja märkäpesäkkeitä, jotka kasvavat vähitellen kuin näppylät ja puhkeavat sitten. Paiseet näkyvät aluksi pehmeinä turvotuksina, mutta ne voivat vuotaa märkää ja aiheuttaa karvanlähtöä puhjetessaan.

8. Ruvet. Ruvet voivat olla hyvin piilossa, mutta jos kissasi antaa sinun silitellä itseään, saatat tuntea ne sen turkin läpi.

Kaikki nämä merkit viittaavat siihen, että kissallasi saattaa olla ihosairaus tai taustalla oleva lääketieteellinen ongelma. Älä epäröi kääntyä eläinlääkärin puoleen kaikissa huolenaiheissasi, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Et koskaan tuhlaa heidän aikaansa. On aina parempi katsoa kuin katua, ja mitä aikaisemmin lääketieteelliseen ongelmaan puututaan, sitä parempi.

Tarkistanut Tri Hein Meyer, DVM, PhD, Dipl-ECVIM-CA