Kissan karvapallot: Syyt ja hoito

Mitä karvapallot tarkalleen ottaen ovat?

Kissat ovat hyvin puhtaita olentoja. Itse asiassa kissasi tai kissanpentusi viettää jopa puolet vuorokaudestaan itseään hoitaen, mikä on melkoinen suoritus! Hoitaessaan turkkiaan ne keräävät kaikki irtokarvat. Karvoja on vaikea sylkeä ulos, varsinkin kun kissoilla on karhea kieli, joten karvat tulevat todennäköisesti niellyksi. Useimmiten tämä ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia, ja karvat vain kulkeutuvat ruoansulatuskanavan läpi. Joskus karvat voivat kuitenkin jäädä vatsaan ja muodostaa niin kutsutun karvapallon.

Miten karvapallo pääsee ulos?

Kun karvapallo on saavuttanut tietyn koon, kissa yleensä oksentaa sen ulos, kun taas joillakin kissoilla ne kulkeutuvat ulos ulosteen mukana. Kummassakaan tapauksessa tämä harvoin aiheuttaa suurta ahdistusta kissalle. Silloin tällöin karvapallosta voi olla vaikea päästä eroon, ja kissa saattaa yökkäillä toistuvasti tai oksentaa. Jos olet yhtään huolissasi, älä epäröi kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Joissakin hyvin harvinaisissa tapauksissa kissa ei onnistu poistamaan karvapalloa luonnollisella tavalla, ja leikkaus voi olla tarpeen. Onneksi tämä on hyvin epätavallista.

Karvapallojen taustalla olevat syyt

Jos karvapallot eivät normaalisti ole kissasi ongelma, mutta alat yhtäkkiä huomata niitä, taustalla voi olla jotain muuta. Loiset ja ihosairaudet voivat aiheuttaa kutinaa ja liiallista turkin hoitamista, kuten myös vatsakivut ja stressi.

Kissat ovat hyvin herkkiä olentoja ja saattavat stressaantua helposti. Tämä johtuu yleensä konflikteista muiden samassa taloudessa tai naapurustossa asuvien kissojen kanssa. Krooninen stressi voi aiheuttaa kissoille virtsarakon ongelmia, joita kutsutaan nimellä kissan idiopaattinen kystiitti (Feline Idiopathic Cystitis, FIC). Tämä on kivulias tila ja voi olla hyvin vakava, jos virtsarakko tukkeutuu. Yksi varhaisimpia merkkejä tästä kivusta ja stressistä voi olla turkin liiallinen hoitaminen erityisesti vatsan alueelta.

Karvanlähtö ja karvapallot voivat siis joskus olla ensimmäisiä pieniä merkkejä jostain muusta ongelmasta. Jos olet yhtään huolissasi siitä, että jokin on muuttunut lemmikkisi käytöksessä, kysy neuvoa eläinlääkäriltäsi.

Miten karvapalloja voidaan ehkäistä?

Yksi parhaista tavoista ehkäistä karvapalloja on hoitaa kissan turkkia säännöllisesti. Ota se tavaksi jo hyvin nuoresta iästä alkaen, jotta ne tottuvat siihen.

Älä päästä kissan turkkia huonoon kuntoon

Käyttämäsi harja voi olla tärkeässä asemassa, ja eläinlääkäri voi suositella kissallesi sopivinta mallia. Monet lyhytkarvaisten kissojen omistajat suosivat kumiharjaa tai kissan harjaushanskoja. Ne ovat tarpeeksi pehmeitä eivätkä aiheuta epämukavuutta, mutta poistavat hyvin irtokarvat.

Jos sinulla on pitkäkarvainen kissa, sinun on oltava vieläkin huolellisempi turkinhoidon suhteen. Joillakin pitkäkarvaisilla roduilla, kuten persialaisilla, on niin pitkä turkki, että kissan voi olla vaikea hoitaa sitä kunnolla itse. Varmista, että olet ehdottomasti sitoutunut hoitamaan tällaista turkkia, ennen kuin otat tällaisen kissan. Lyhyt karva on kissalle paljon luonnollisempi ja se on kaikkien kannalta helppohoitoisempi.

Kissaa on harjattava useammin keväisin ja kesäisin, jolloin sen karvanlähtö on runsaampaa. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla työlästä. Se voi olla sinulle ja kissallesi hyvä keino siteenne vahvistamiseksi. Hellittely- tai leikkihetki on mukava tapa päättää harjaussessio.

Voiko ruokavaliolla olla merkitystä karvapallojen ehkäisyssä?

On näyttöä siitä, että runsaskuituinen kuivaruoka voi vähentää karvapallojen muodostumista suolistossa. Kuitu auttaa vangitsemaan karvat ja pitämään ne liikkeessä suolistossa ilman, että ne kerääntyvät vatsaan. Kysy neuvoa eläinlääkäriltäsi.

Pidä mielessä, että vaikka karvapallot saattavat olla epämukavia, niistä on harvoin syytä huolestua.

Kissan kamppailu karvapallojen kanssa voi olla omistajalle vaikeaa seurattavaa, mutta on tärkeää muistaa, että useimmat kissat kärsivät karvapalloista aika ajoin, eikä todelliseen huoleen ole juuri koskaan aihetta.

Tarkistanut Tri Hein Meyer, DVM, PhD, Dipl-ECVIM-CA ja Tri Emma Milne BVSc FRCVS