Mikä on pienen koiran oireyhtymä?

Käyttäytyykö pieni koirasi huonosti eikä tottele sinua? Vitsailevatko ystäväsi, että pieni nelijalkainen ystäväsi kuvittelee olevansa "iso koira pienen koiran kehossa"? Tämä saattaa olla kohtelias tapa kertoa sinulle, että pienellä koirallasi on "pienen koiran oireyhtymä". Vaikka pienten koirien oireyhtymä ei ole tieteellisesti määritelty asia, se on kuitenkin niin eläinlääkärien kuin monien omistajienkin tunnistama asia.

Pienten koirien oireyhtymä on joukko käyttäytymismalleja, joihin kuuluu muun muassa:

• Hyppiminen ihmisten päälle.

• Ihmisten, muiden koirien ja esineiden, kuten lastenvaunujen, haukkuminen.

• Tottelemattomuus tai välinpitämättömyys omistajia kohtaan.

• Aggressiivisuus, esim. näykkiminen tai murina.

• Hyppiminen huonekalujen päällä.

• Haluttomuus kävellä hihnassa.

Monet ihmiset sietävät tai jopa odottavat tällaista käytöstä pieniltä koirilta, mutta emme sietäisi sitä isommilta koirilta. Suuri osa tästä käytöksestä voi johtua pienistä asioista, joita me omistajina vahvistamme huomaamattamme, koska emme kohtele pieniä koiriamme samalla tavalla kuin isoja koiria. Seuraavassa pari esimerkkiä siitä, miten tämä voi tapahtua

Oletetaan, että olet kävelyllä ja isompi koira tulee vastaan. Sinulla saattaa olla tarve nostaa pieni koirasi syliisi suojellaksesi sitä, mutta koirasi aistii ahdistuksesi ja oppii, että isomman koiran kohtaaminen on huolestuttavaa. Tällaisen toimintamallin jatkuva vahvistaminen voi luoda pelkoa ja aggressiota vastaavissa tilanteissa ja tällainen ajattelutapa voi nopeasti juurtua. Ajan myötä pieni koira alkaa ennakoida näitä tilanteita murisemalla ja haukkumalla ennen kuin mitään on edes tapahtunut.

"Pieni ja söpö" Jos suuri koira hyppää tai syöksyy ihmisiä kohti, se on monen mielestä pelottavaa ja sitä voidaan pitää vaarallisena, vaikka koira olisikin ystävällinen, joten niiden käyttäytymistä korjataan ja siihen puututaan jo hyvin nuoresta iästä lähtien. Mutta entä söpö pikku pentu, joka näykkii nilkkoja? Tällainen käytös nähdään usein melko harmittomana, ja pienelle koiralle on helppo antaa anteeksi asioita, joita emme sallisi isommalle koiralle. Ne oppivat hemmotellun lapsen tavoin, että ne voivat tehdä mitä haluavat ilman seuraamuksia.

Mitä pienen koiran oireyhtymälle voidaan tehdä?

Kuten monissa muissakin asioissa, ennaltaehkäisy on parempi kuin hoito. Valitse pentusi viisaasti ja tutustu tarkkaan sen emon käyttäytymiseen ja siihen, miten pennut reagoivat sinuun nuorena. Kun saat pennun kotiisi, keskustele eläinlääkärin kanssa sosiaalistamiskursseista, jotta pentu pääsee turvallisesti tutustumaan kaikenkokoisiin koiriin ja erilaisiin ihmisiin ja oppimaan, että vuorovaikutus niiden kanssa ei ole huolestuttavaa. Kuvittele, että koirasi on labradorinnoutajan kokoinen. Haluaisitko, että ne hyppivät syliisi, syöksyvät sinua kohti ja haukkuvat kadulla ohikulkijoille tai eivät tottele sinua? Et!

Hyvä koulutus ja sosiaalistaminen ovat olennaisen tärkeitä kaikille koirille, jotta ne voivat sopeutua onnellisesti elämäämme koostaan riippumatta. Se on myös koiran hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Ne tuntevat olonsa rauhallisemmaksi ja vähemmän ahdistuneeksi pitkällä aikavälillä, jos niillä on johdonmukaiset säännöt ja rajat alusta alkaen. Muista kuitenkin aina käyttää positiiviseen palkitsemiseen perustuvaa koulutusta rohkaistaksesi haluamaasi käyttäytymistä sen sijaan, että rankaisisit niitä ei-toivotusta käytöksestä.

Jos pienellä koirallasi on jo merkkejä pienen koiran oireyhtymästä, hae apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Käyttäytymisongelmat voidaan korjata, mutta mitä pidempään niitä ei korjata, sitä vaikeampaa se on. Pyydä aina eläinlääkäriäsi suosittelemaan pätevää eläinten käyttäytymisasiantuntijaa. Tämä ala on monissa maissa pitkälti sääntelemätöntä, joten varmista, että käännyt osaavan asiantuntijan puoleen, jonka neuvot eivät koskaan perustu negatiiviseen, rangaistukseen perustuvaan koulutukseen.

Pienten koirien ei tarvitse kärsiä pienten koirien syndroomasta, ja niistä voi tulla loistavia kumppaneita ja rakastavia perheenjäseniä. Omistajana tai hoitajana voit vaikuttaa merkittävästi tähän.

Tarkistanut Tri Hein Meyer, DVM, PhD, Dipl-ECVIM-CA