Pyhä birma: tietoa ja luonnekuvaus

Pitkä ja suurikokoinen birma on reviiritietoinen mutta ei aggressiivinen. Sen epätavallinen väritys tekee siitä näyttävän.

 

Pyhä birma lyhyesti
The Birman Cat Breed

Pyhä birma on naamiokissa, jolla on neljä valkoista sukkaa ja syvänsiniset silmät.

Paino:

Uros: kookas: >5 kg  
Naaras: kookas: >5 kg

Silmien väri:

sininen

Odotusarvot:

Elinikä: 9–13 vuotta
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen
Karvanlähtö: suurta, kohtalaista


Turkki:

Pituus: pitkä
Tyyppi: silkinpehmeä
Värit: huurre, sininen, suklaa, tummanruskea, punainen, creme, kaneli, lila, beige
Kuvio: naamio, sukat
Vähemmän allergisoiva: ei
Turkinhoitotarve: kohtalainen

Yhdistysten hyväksyntä:

Kissayhdistysten tunnustama:
CFA, ACFA , TICA 
Yleisyys: harvinainen

Birmalla on pitkä vartalo, ja se voi kasvaa varsin suureksi. Urokset ovat tavallisesti naarasta kookkaampia. Rotu on kookasluinen, ja piirteiltään se voi olla tanakan oloinen.

Pyhän birman kuviointi on hyvin omalaatuinen. Se näyttää naamiokissalta, jolla on neljä valkoista sukkaa ja syvänsiniset silmät. Pää on kolmion muotoinen, mutta birman kallo on niin leveä, että kasvot voivat näyttää pyöreiltä. Pyhällä birmalla on roomalainen nenä ja keskikokoiset korvat.

Sen turkki on puolipitkä, pehmeä ja silkkinen. Turkki ei takkuunnu helposti ja on helppohoitoinen.

 

Persoonallisuus:

Pyhä birma on yksityisyyttä arvostava rotu, joka kiintyy yhteen ihmiseen. Jotkut birmat voivat käyttäytyä mustasukkaisesti omistajan ollessa muissa puuhissa. Vaikka birma on reviiritietoinen, se ei ole aggressiivinen.

 

Huomioitavaa:

Kookkaana ja melko rotevana kissana birmalla on riski kerryttää ylipainoa. Päivittäinen liikunta auttaa sitä pysymään kunnossa.

 

Historia:

Aasiassa Lao-Tsun temppelissä palvottiin jumalatar Tsun-Kyan-Ksetä. Jumalattarella oli kultainen iho ja safiirinsiniset silmät. Mun-Ha-nimisellä temppelipapilla oli tapana polvistua jumalattaren patsaan eteen valkoinen Sinh-temppelikissa vierellään. Eräänä yönä temppeliin tunkeutui joukko ryöstäjiä, jotka tappoivat alttarilla jumalatarta palvovan Mun-Han. Kun Mun-Ha teki kuolemaa, Sinh asetti tassunsa hänen päälleen kääntäen kasvonsa jumalattaren patsasta kohti. Kissan vartalo muuttui sinä hetkenä valkoisesta kultaiseksi, ja sen silmät muuttuivat sinisiksi kuten jumalattarella. Kissan jalat muuttuivat muuten ruskeiksi mutta pysyivät puhtaan valkoisina kohdasta, josta tassut koskettivat isäntää. Kaikki muutkin temppelialueen kissat muuttivat väriään samalla tavalla. Sinh pysytteli isäntänsä vierellä seitsemän päivän ajan, kunnes kuoli itsekin. Sitten Sinh kantoi Mun-Han sielun paratiisiin. Vielä nykyäänkin aina kun yksi temppelin pyhistä kissoista kuolee, uskotaan, että papin sielu kulkee sen kanssa paratiisiin.

Kun temppeli seuraavan kerran joutui ryöstäjien kohteeksi vuonna 1919, Auguste Pavie ja majuri Gordon Russell auttoivat temppelipappeja. Kiitollisuuden eleenä papit lahjoittivat kahdelle miehelle parin pyhiä birmoja pentujen teettämistä varten, ja niistä tulikin rodun kantavanhemmat lännessä. Molemmat miehet asuivat tuolloin Ranskassa. Pyhät birmat pärjäsivät jonkin aikaa hyvin, mutta toisen maailmansodan päättyessä niitä oli jäljellä enää yksi ainoa pari. Jälleen kerran kasvattajien oli tehtävä töitä rodun jatkumisen takaamiseksi.

Britanniaan tuotiin ensimmäiset pyhät birmat vasta 1960-luvulla. Näistä kasvatusohjelmista saatuja pentuja vietiin muihin maailman maihin. Pyhä birma hyväksyttiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1966 ja Yhdysvalloissa vuonna 1967. Sana ”pyhä” rodun nimessä muistuttaa sen alkuperästä.

Muita lemmikin hoitoon liittyviä artikkeleita