Burma: tietoa ja luonnekuvaus

Burma on taitava kiipeilijä ja hyppijä, joka rakastaa omistajansa ihailua mutta ei välttämättä tule toimeen toisten kissarotujen kanssa.

 

Burma lyhyesti
The Burmese Cat Breed

Burma rakastaa ympäröivän maailman tutkiskelua, ja sen lempipaikka voikin olla ikkunalla, josta on hyvät näkymät ympäristöön.

Paino:

Uros: kookas: >5 kg 
Naaras: keskikokoinen: 3–5 kg

Silmien väri:

kulta, keltainen

Odotusarvot:

Elinikä: 9–13 vuotta
Sosiaalisuus/huomion tarve: suuri, kohtalainen
Karvanlähtö: vähäistä


Turkki:

Pituus: lyhyt
Tyyppi: sileä
Värit: soopeli, samppanja, sininen, platina, lila, beige, punainen, creme, suklaa, kaneli, kilpikonna
Kuvio: yksivärinen, kilpikonna
Vähemmän allergisoiva: ei
Turkinhoitotarve: vähäinen

Yhdistysten hyväksyntä:

Kissayhdistysten tunnustama:
CFA, ACFA , FIFe, TICA  
Yleisyys: yleinen

Burma on keskikokoinen kissa, mutta kun sen nostaa syliin, sen huomaakin painavan paljon enemmän kuin voisi kuvitella. Burma on roteva ja tavallaan kompakti kissa, joka on silti hyvin lihaksikas ja raskasluinen.

Burman kehossa kaikki on pyöristettyä. Pää ja korvien kärjet ovat pyöreät, ja silmät, leuka ja jopa tassut ovat pyöristetyt. Tämä rotu on ulkonäöltään ja olemukseltaan sekä lihaksikas että hyvin vahva.

Sen turkki on lyhyt ja kiiltävä. Pennuilla kasvot, korvat, tassut ja häntä saattavat olla tummemmat, mutta väri tasaantuu iän myötä ja turkin väritys syvenee yhdeksi hyväksytyistä väreistä.

Vaikka burman hyväksyttyjen värien valikoima on kasvanut viime vuosina, valtaosa burmista on vieläkin väriltään perinteisiä syvän ruskeita (soopeleita).

 

Persoonallisuus:

Nuori burma on aktiivinen ja utelias kissa, joka sopeutuu helposti muutoksiin. Vanhetessaan osa burmista voi muuttua turhankin rauhallisiksi ja tyytyä katselemaan muiden puuhailua jaksamatta osallistua siihen itse.

Kaikenikäiset burmat tarkkailevat mielellään maailmaa ympärillään, ja kissan lempipaikka voikin olla ikkunalla, josta muuta maailmaa on hyvä tarkkailla. Burmat viihtyvät erinomaisesti toisten kaltaistensa seurassa, mutta ne eivät välttämättä tule yhtä hyvin toimeen muiden rotujen kanssa.

 

Huomioitavaa:

Burmat ovat taitavia kiipeilijöitä ja hyppijöitä, ja ne tarvitsevat kiipeilypuita ja tähystyspaikkoja. Burma on vankka, roteva kissa, ja sen ruokinnassa on oltava tarkkana lihomisen välttämiseksi, etenkin jos kissa ei saa riittävästi liikuntaa.

Vaikka aikuisella burmalla on tasainen luonteenlaatu, se on silti pentumaisen leikkisä ja rakastaa päivittäistä leikkihetkeään. Se rakastaa myös omistajalta saamaansa huomiota ja mahan silityksiä ja rapsutuksia. Burman kanssa päivittäistä hellyystuokiota ei sovi unohtaa.

 

Historia:

Wong Mau -nimisen kissan toi Burmasta Yhdysvaltoihin tri Joseph C. Thompson vuonna 1930. Kissa oli väriltään syvän ruskea, ja monet kasvattajat pitivät sitä vain tummana siamilaisena. Tri Thompson oli kuitenkin eri mieltä, ja hän ja muut samanmieliset kasvattajat päättivät teettää kissalla jälkeläisiä saadakseen määritettyä sen rodun. Wong Mau onkin burmien kantaemo.

Wong Maun pennut näyttivät osoittavan tri Thompsonin teorian oikeaksi. Kun Wong Maulla teetettiin pentuja siamilaisen uroksen kanssa, tuloksena oli kahdenlaisia pentuja, burman ja siamilaisen risteymiä ja puhtaita siamilaisia. Kun risteymillä teetettiin pentuja keskenään, syntyi burmanpentuja, joiden turkki oli syvänruskea. Tummempien burmien jälkeläiset synnyttivät sitten samannäköisiä pentuja, mistä voitiin päätellä, että Wong Mau oli siamilaisen ja tummemman tuntemattoman kissan risteymä.

Valitettavasti rodun suosio johti siihen, että vuonna 1947 näyttelyareenoilla alkoi näkyä risteymiä, ei puhtaita burmia. Risteymien tuonti näyttelyyn oli näyttelysääntöjen rikkomus, ja sen johdosta burma menetti Yhdysvalloissa CFA-järjestön tunnustuksen. Rotu hyväksyttiin toistamiseen vasta vuonna 1953, jolloin Burmese Cat Society of America -yhdistys vakuutti rekisterinpitäjille, ettei risteymiä enää pääsisi sekaan.

Muita lemmikin hoitoon liittyviä artikkeleita