Persialainen on luonteeltaan tasainen kissa, joka nauttii oleilusta aurinkoisella ikkunalla ja saa välillä pentumaisia energianpuuskia.
Persialaista ei tunneta kovin energisenä liikkujana, joten sen painonhallintaan täytyy kiinnittää huomiota.
Paino:
Uros: kookas: >5 kg
Naaras: keskikokoinen: 3–5 kg
Silmien väri:
sininen, kupari, vihreä, pähkinänruskea, eriväriset
Odotusarvot:
Elinikä: 8–11 vuotta
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen
Karvanlähtö: suurta
Turkki:
Pituus: pitkä
Tyyppi: silkinpehmeä
Värit: valkoinen, punainen, creme, musta, sininen, suklaa, lila, hopea, kulta, cameo, kilpikonna, sinicreme, ruskea, valkokirjokilpikonna, tummanruskea
Kuvio: yksivärinen, kilpikonna, kaksivärinen, kolmivärinen/valkokirjokilpikonna, tabby, savu, shaded, naamio
Vähemmän allergisoiva: ei
Turkinhoitotarve: suurta
Yhdistysten hyväksyntä:
Kissayhdistysten tunnustama:
CFA, ACFA , FIFe, TICA
Yleisyys: yleinen
Persialainen on yleensä keskikokoinen kissa, vaikka se onkin raskasluinen ja massiivisen oloinen. Paksu, runsas turkki saa sen näyttämään kokoaan suuremmalta.
Persialainen on hyvin erikoisen näköinen rotu. Vartalo on lyhyt mutta paksu, ja jalat ovat paksut ja kaula lyhyt ja paksu. Häntä on lyhyt ja korvat pienet. Pää on pyöreä, ja korvat ovat suuret ja pyöreät. Sivulta katsottuna kasvot ovat litteät ja nenä muuttaa suuntaa, niin että kasvoista näkyy lähinnä nenänpää.
Persialaisen turkki on paksu, täyteläinen ja pitkä. Karva on hienoa, ja turkin pitäisi olla kiiltävä.
Persoonallisuus:
Persialainen on tasaluonteinen kissa, joka saa välillä pentumaisia energianpuuskia. Se saattaa olla auringossa torkkumassa ja saada yhtäkkiä tarmonpuuskan, joka saa sen juoksemaan ympäri huonetta ja pyörimään keränä.
Persialainen venyttelee vierelläsi, nukkuu vuoteessasi ja istuu sylissäsi sille päälle sattuessaan. Persialainen ei hermostu rutiinien muutoksesta ja on yleensä ystävällinen kaikille.
Huomioitavaa:
Persialaisen ravintoa on tarpeen säännöstellä tarkoin, jotta se pysyy hyvässä kunnossa. Koska rotua ei tunneta liikunnallisesti kovin aktiivisena, on omistajan vastuulla huolehtia sopivasta ravinnosta ja säännöllisestä liikunnasta. Persialaisen on siis saatava liikuntaa pysyäkseen kunnossa. Vaikka persialainen mielellään leikkii omistajansa kanssa kissanleluilla ja hyökkäilee pallojen ja kissanminttuhiirten kimppuun, omistajalla voi olla tekemistä saada se liikkumaan riittävästi joka päivä.
Persialaisen turkki vaatii päivittäistä hoitoa. Turkkia on harjattava ja kammattava, jotta se ei takkuunnu. Lisäksi kissan litteät kasvot on puhdistettava säännöllisesti, sillä kyynelneste tahraa kasvoja.
Historia:
Persialainen on ikivanha kissarotu, ja kuten muidenkin vanhojen rotujen, myös sen historia on jossain määrin hämärän peitossa. Pitkäkarvaisia kissoja oli Italiassa jo 1500-luvulla. Niitä tuotiin Aasiasta. 1600-luvulla Pietro della Valle toi Persiasta Italiaan kissan, joka otettiin mukaan systemaattiseen kasvatusohjelmaan. Tämä kissa on saattanut edustaa rotua, joka tunnettiin Persiassa hiekkakissana. Se oli aavikon asukki. Tällä hiekkakissalla oli teräsvillaa muistuttava villava turkki, joka suojasi sitä ympäristöltä ja mahdollisti elämän hiekan keskellä.
Noin sata vuotta myöhemmin Nicolas de Pereisc hankki itselleen uusia pitkäkarvaisia kissoja. Ne tuotiin Turkista, jossa eli toinen pitkäkarvainen kissarotu, turkkilainen angora. 1800-luvulla näiden turkkilaiskissojen jälkeläisiä risteytettiin Italiassa olevien kissojen kanssa, ja näin sai alkunsa nykyaikainen persialainen. Vaikka rotu on vanha, se on kuitenkin osin ihmisen jalostama.
Persialaiskissan suosio kasvoi, kun kuningatar Viktoria ja muut kuninkaalliset ihastuivat tähän mahtavaan rotuun. Rotu tuotiin Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopulla, missä siitä tuli myös nopeasti suosittu.
