Siamilainen on erittäin kaunis, helläluonteinen kissa, joka vaatii omistajaltaan antaumuksellista huolenpitoa.
Siamilainen on Siamin kuninkaan legendaarinen temppelikissa.
Paino:
Uros: keskikokoinen: 3–5 kg
Naaras: pieni: <3 kg
Silmien väri:
sininen
Odotusarvot:
Elinikä: 8–12 vuotta
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen, suuri
Karvanlähtö: vähäistä
Turkki:
Pituus: lyhyt
Tyyppi: sileä
Värit: suklaa, tummanruskea, lila, sininen, punainen, creme, beige, kaneli
Kuvio: naamio
Vähemmän allergisoiva: ei
Turkinhoitotarve: vähäinen
Yhdistysten hyväksyntä:
Kissayhdistysten tunnustama:
CFA, ACFA , FIFe, TICA
Yleisyys: yleinen
Siamilainen on pitkä, elegantti kissarotu. Vartalo on pitkä, niska on pitkä, ja jalat ja häntä ovat pitkät.
Rotu on keskikokoinen mutta lihaksikas.
Siamilainen kissa on monin tavoin äärimmäisyyksien rotu. Sen pää on pitkänomainen kolmio. Korkeat korvat ovat tämän kolmion jatkeena. Nenä on pitkä ja suora. Jalat ovat pitkät ja hoikat. Häntä on pitkä ja kapeneva. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja kirkkaansiniset.
Siamilaisella on lyhyt, kiiltävä turkki, joka on ihonmyötäinen. Siamilaiskissan kauneus piilee hoikassa varressa, sinisissä silmissä sekä kontrastissa, joka syntyy vartalon värin ja kasvojen, jalkojen ja hännän värityksen välille. Tätä kontrastia kutsutaan naamioksi, jolla tarkoitetaan kasvojen ja korvien sekä tassujen ja hännän tummempaa sävyä. Tummempi sävy sekoittuu turkissa asteittain vartalon vaaleampaan värisävyyn. Kasvojen alueen naamio on aina samaa sävyä kuin tassujen ja hännän väritys. Naamio peittää kasvot, ympäröi silmiä ja peittää viiksityynyt. Pentuna naamio on pieni, mutta se laajenee vähitellen kissan kasvaessa.
Persoonallisuus:
Siamilainen on paitsi kaunis myös erittäin älykäs. Se oppii hyvin kulkemaan hihnassa. Älykkyys ei kuitenkaan tarkoita, että sen voi kouluttaa noudattamaan kaikkia omistajansa toiveita. Kuten useimmilla älykkäillä roduilla, myös siamilaisella on omat mieltymyksensä.
Siamilainen on seuranhaluinen ja vaatii omistajaltaan vastaavanlaista omistautuneisuutta. Omistajan on kohdeltava siamilaistaan hellästi ja varattava aikaa leikkituokioihin.
Huomioitavaa:
Koska siamilainen on vartaloltaan pitkä ja lihaksikas, pienikin painonnousu näkyy herkästi. Siamilaiselle muodostuu möhömaha yhdenkin päivän ylensyönnin jälkeen. Ruokailua tuleekin säädellä tarkoin. Kissan pitkät ja hoikat jalat eivät kestä raskasta vartaloa.
Siamilaiset ovat erinomaisia loikkijoita ja rakastavat korkeita paikkoja, joten niille tulee varata tähystyspaikkoja ja kiipeilypuita. Siamilaiset rakastavat leikkiä ja arvostavat kotoa löytyviä leluja. Vaikka turkki on helppohoitoinen, siamilainen pitää harjaamista hellyyden osoituksena, ja se nauttii turkinhoitohetkistä.
Elegantista olemuksestaan huolimatta siamilainen voi olla melkoinen sylikissa. Se rakastaa läheisyyttä ja nukkuu mieluusti omistajan vieressä sängyssä.
Historia:
Kaunis siamilainen on Siamin kuninkaan legendaarinen temppelikissa. Kuningas ei arvostanut kissoja ainoastaan niiden kauneuden vuoksi, vaan hän käytti niitä myös vahtikissoina. Siamilaiset istuivat korkeiden pylväiden päissä kuninkaan valtaistuimen ympärillä. Jos joku uhkasi kuningasta, kissat hyppäsivät sen kimppuun. Kokonsa, voimansa ja erinomaisen ketteryytensä ansiosta kissat saivat ahdistelijan kumoon. Tarvittaessa niiltä onnistui myös kuninkaan rauhaa häirinneen tunkeilijan kasvojen raapiminen.
Tarinan todenperäisyydestä ei ole tietoa, mutta ainakin saksalaisen tutkimusmatkailijan Peter Simon Pallaksen näkemät kissat ovat saattaneet olla siamilaisia. Pallas kirjasi merkintöjä erityisestä kissasta Kaspianmerelle suuntautuneilla retkillään 1700-luvulla. Pallaksen kuvauksen mukaan kissan korvat, tassut ja häntä olivat aivan mustat. Hän kirjoitti, että kissa oli keskikokoinen, sen jalat olivat tavallista kissaa pienemmät ja pään muoto piteni nenänpäätä kohti.
Euroopan ensimmäiset siamilaiset olivat lahja Siamin kuninkaalta Englannin pääkonsulille Bangkokissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäiset länsimaiseen kasvatusohjelmaan päässeet siamilaiset olivat nimeltään Pho ja Mia. Owen Gould toi ne Englantiin pentujen teettämistä varten vuonna 1884. Gouldin sisar esitteli Phon ja Mian pentuja näyttelyssä Lontoon Crystal Palacessa vuonna 1885. Yhdysvaltain ensimmäinen siamilainen oli sekin lahja Siamin kuninkaalta ystävälle. 1890-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa siamilaisia vietiin Pohjois-Amerikkaan Britanniasta, Ranskasta, Japanista ja Siamista. Siamilainen säilyi verrattain harvinaisena rotuna, kunnes se toisen maailmansodan jälkeen nousi nopeasti eniten rekisteröidyksi kissaksi.
