Berninpaimenkoira: tietoa ja luonnekuvaus

Berninpaimenkoira on valpas ja hyväluontoinen koira, joka haluaa miellyttää ihmistä ja iloitsee perheenjäsenten antamista tehtävistä.

 

Berninpaimenkoira lyhyesti
The Bernese Mountain dog Breed

Berninpaimenkoira

Koko:

Paino:

Uros: 40–54 kg
Naaras: 31–45 kg

Säkäkorkeus:

Uros: 66 cm
Naaras: 63 cm

Ominaisuudet:

luppakorvat (luonnostaan)

Odotusarvot:

Energiataso: verkkainen
Elinikä: 7–9 vuotta
Kuolaamistaipumus: vähäinen
Kuorsaamistaipumus: vähäinen
Haukkumistaipumus: vähäinen
Kaivamistaipumus: vähäinen
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen


Jalostustarkoitus:

vetokoira

Turkki:

Pituus: keskipitkä
Tyyppi: paksu, suora
Värit: kolmivärinen: musta punaruskein ja valkoisin merkein
Turkinhoitotarve: kohtalainen


Yhdistysten hyväksyntä:

Yleisyys: kohtalaisen yleinen


Berninpaimenkoira on kookas koira, jolla on kaunis, kolmivärinen turkki.

Perusväri on musta, ja merkit ovat punaruskeita ja valkoisia. Turkki on paksu ja varsin pitkä, ja se vaatii säännöllistä harjausta pysyäkseen terveenä ja takuttomana.

Rotu on jalostettu työkoiraksi, ja se onkin vahva ja lihaksikas. Uros on noin 70 cm korkea ja narttu usein hieman pienempi. Molemmat ovat vankkatekoisia, ja yleensä niiden pituus on suurempi kuin korkeus. Paino on 34–54 kg.

 

Persoonallisuus:

Berninpaimenkoira on valpas ja hyväntahtoinen. Koska rotu on kasvatettu työkoiraksi, berninpaimenkoira nauttii siitä, että se haastetaan oppimaan uutta. Koiran on saatava jo nuorena tottelevaisuuskoulutusta, jottei suuri koko tee siitä liian haastavaa kotioloihin. Vartiointi ja maatilan työt käyvät berninpaimenkoiralta vieläkin luonnostaan sen taustan vuoksi. Bernistä saa hyvän vahtikoiran, ja vielä parempi se on paimen- ja vetokoirana. Omistaja voi tänäkin päivänä harrastaa berninpaimenkoiransa kanssa vetokokeita maastossa. Koiran suoritusta arvioidaan sen mukaan, miten hyvin se vetää ja hallitsee vetokärryn. Myös lemmikkinä berni nauttii saadessaan hoitaa fyysisiä työtehtäviä. Se haluaa kovasti miellyttää omistajaansa!

 

Huomioitavaa:

Koska berninpaimenkoira kasvaa niin suureksi, pennulle on tärkeää opettaa tottelevaisuutta ja käytöstapoja pienestä pitäen. Rotu kuitenkin kypsyy hitaasti täysikasvuisiksi niin fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin henkisestikin, ja pentua ei pidä painostaa oppimaan liian paljon liian nuorena. Vaikka berninpaimenkoira on kookas, se on luonteeltaan lempeä eikä sopeudu hyvin kovaan komentoon.

Berninpaimenkoiran turkki on paksu, pitkä ja luonnostaan hyvin kiiltävä. Upea turkki vaatii päivittäisen harjauksen pysyäkseen puhtaana ja takuttomana. Kunnollinen sukiminen on tarpeen vähintään parin viikon välein. Useimmilta berninpaimenkoirilta lähtee jonkin verran karvaa ympäri vuoden, ja runsaampaa karvanlähtöä on kahdesti vuodessa. Berninpaimenkoira on uskollinen ystävä, joka nauttii päästessään perheen mukaan kaikkiin rientoihin. Se rakastaa ihmisen seuraa ja on onnellinen saadessaan asua perheensä kanssa saman katon alla. Oikein toteutettu sosiaalistaminen auttaa varmistamaan, että berninpaimenkoira on kärsivällinen toisten koirien ja lasten kanssa. Kuten muissakin roduissa, kärsivällisyyden määrä vaihtelee yksilöstä toiseen. Berninpaimenkoira on hyvä vahtikoira ja vaatii kohtalaisen paljon liikuntaa. Siitä saa mainion kaverin kävelyretkille.

 

Historia:

Alkuperäinen berninpaimenkoira oli maatilan jokapaikanhöylä, jota käytettiin karjanajoon, maatilan suojeluun ja maitokärryjen vetoon meijerille. Koiran saksankielinen rotunimi on ”Berner sennenhund” eli berniläinen alppipaimenen koira. Rodun alkuperäinen nimi oli ”Dürrbächler”, sillä alussa näitä maatilan koiria myytiin ja ostettiin Dürrbach-kylän majatalossa.

Professori Albert Heim pelasti rodun kuolemasta sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Hän jatkoi rodun kehittämistä ja paransi sen luonnetta ja kokoa risteyttämällä sitä newfoundlandinkoiran kanssa.

Muita lemmikin hoitoon liittyviä artikkeleita