Mäyräkoira

Mäyräkoira on uskollinen kumppani ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa, mutta pitkän selkänsä vuoksi sillä on taipumusta välilevyvaivoihin. Siksi tämä koira ei sovi kotiin, jossa on portaikkoja.

 

Mäyräkoira lyhyesti
The Dachshund Dog Breed

Mäyräkoira on jalostettu Saksassa vuosisatoja sitten mäyrien pyyntiin, kuten nimestä voi päätellä.

Koko:

Paino:

Uros: 7–14 kg
Naaras: 7–14 kg

Ominaisuudet:

pitkä selkä, pitkäkalloinen (pitkä kuono), lyhyet kulmautuneet raajat, luonnostaan luppakorvainen

Odotusarvot:

Energiataso: hyvin energinen
Elinikä: 12–14 vuotta
Kuolaamistaipumus: vähäinen
Kuorsaamistaipumus: vähäinen
Haukkumistaipumus: suuri
Kaivamistaipumus: suuri
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen


Jalostustarkoitus:

sylikoira


Turkki:

Pituus: lyhyt/pitkä
Tyyppi: karkea karva, suora, sileä
Värit: musta, suklaa, riistanvärinen, harmaa tai kellanruskea ja punaruskeat merkit, juovikas (brindle)
Turkinhoitotarve: vähäinen


Yhdistysten hyväksyntä:

Yleisyys: yleinen


Kaikkia turkkityyppejä – lyhyt-, karkea- ja pitkäkarvaisia – edustavia koiria esiintyy kahtena eri kokona, normaalikokoisena ja kääpiönä.

Kääpiömäyräkoira ei ole erillinen rotu AKC-luokituksessa, vaan se kilpailee sarjassa ”alle 11-naulaiset vähintään 12 kk:n iässä”. Normaalikokoisen mäyräkoiran paino on yleensä 7–14 kg. Mäyräkoiralle ei ole olemassa korkeusstandardia, mutta yleensä niiden säkäkorkeus on alle 22 cm.

Kaikki kolme tyyppiä tunnetaan pitkästä selästään ja lyhyistä ja tanakoista jaloistaan, joista johtuvat myös vähemmän mairittelevat lempinimet ”sausage hound” (”makkarakoira”) ja ”hot dog”. Niitä kaikkia yhdistää myös pitkä kuono, pitkät ja riippuvat korvat ja häntä, joka kulkee vartalon jatkeena.

Mäyräkoiran turkin värinä voi olla joku punaisen, mustan, suklaan, valkoisen tai harmaan eri sävyistä. Joillakin on kellan- tai punaruskeita merkkejä, ja jotkut ovat laikukkaita. Mäyräkoirat elävät 12–15-vuotiaiksi.

 

Persoonallisuus:

Koostaan huolimatta mäyräkoira tunnetaan rohkeasta luonteestaan, ja se voi haastaakin paljon itseään suurempia eläimiä. Osa mäyräkoirista suhtautuu vieraisiin ja toisiin koiriin aggressiivisesti.

Perhekoirana mäyräkoira on uskollinen seuralainen ja hyvä vahtikoira. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa kunhan saa hyvää kohtelua. Mäyräkoira voi olla hieman haastava koulutettava.

Jotkut kasvattajat uskovat, että eri mäyräkoiratyypeillä on erilaiset luonteet. Esimerkiksi pitkäkarvaisen mäyräkoiran sanotaan olevan rauhallisempi kuin lyhytkarvaisen, ja karkeakarvaisen sanotaan olevan muita ekstrovertimpi ja esiintymishaluisempi.

Mäyräkoirat on jalostettu pyytämään saalista luolissa, joten ei ole ihme, että niistä monet pitävät kaivamisesta. Osa on myös kovia haukkumaan, ja erään tutkimuksen mukaan ne tuhoavat paikkoja muita koiria enemmän.

 

Huomioitavaa:

Mäyräkoirilla on pitkän selkänsä vuoksi alttius välilevyongelmiin, eikä se sovi kotiin, jossa on paljon portaita. Selkää voi suojata kieltämällä huonekaluille hyppimisen ja pitämällä koiran painon kurissa.

Lyhytkarvainen mäyräkoira ei juuri kaipaa turkinhoitoa satunnaista harjausta tai puhtaaksi hankaamista lukuun ottamatta. Pitkäkarvaisen mäyräkoiran turkki on hyvä harjata tai kammata päivittäin, ja karkeakarvaisen turkki täytyy nyppiä vähintään kahdesti vuodessa. Rodun karvanlähtö on keskitasoa.

 

Historia:

Mäyräkoira on jalostettu Saksassa vuosisatoja sitten mäyrien pyyntiin, kuten nimestä voi päätellä. Eri turkkivariantit (lyhyt-, karkea- ja pitkäkarvainen) ovat kehittyneet eri aikoina. Ensimmäinen niistä oli lyhytkarvainen, joka syntyi kääpiökokoisen ranskanseisojan ja pinserin risteymänä. Lyhytkarvaista mäyräkoiraa on kahta eri kokoa: normaalikokoista ja kääpiötä, joista alkuperäinen on normaalikokoinen lyhytkarva.

Mäyräkoiralla on lyhyet, vahvat jalat, joiden ansiosta se kykenee kaivamaan saaliin esiin ja kaivautumaan luoliin. Kooltaan suurempia mäyräkoiria käytettiin peurojen ja kettujen pyyntiin. Pienempiä mäyräkoiria jalostettiin jänisten ja hillerien pyyntiin.

Rotua käytetään edelleen metsästykseen etenkin Euroopassa, mutta Pohjois-Amerikassa se elää yleensä seurakoirana. Yhdysvalloissa se kuuluu kaikkein suosituimpiin AKC:n hyväksymiin rotuihin.

Muita lemmikin hoitoon liittyviä artikkeleita