Dobermannit ovat voimakkaita ja energisiä koiria, jotka tarvitsevat runsaasti liikuntaa. Jos dobermanni ei saa kaipaamansa liikuntaa, se käy todennäköisesti ärtyisäksi ja jopa aggressiiviseksi. Huolellinen sosiaalistaminen ja tottelevaisuuskoulutus pennusta alkaen ovat välttämättömiä tälle rodulle.
Dobermanni sai nimensä saksalaiselta kasvattajalta Louis Dobermannilta, joka jalosti rodun 1800-luvun lopulla.
Koko:
Paino:
Uros: 29–40 kg
Naaras: 29–40 kg
Säkäkorkeus:
Uros: 66–71 cm
Naaras: 60–66 cm
Ominaisuudet:
luppakorvat (luonnostaan)
Odotusarvot:
Energiataso: hyvin energinen
Elinikä: 10–12 vuotta
Kuolaamistaipumus: vähäinen
Kuorsaamistaipumus: vähäinen
Haukkumistaipumus: vähäinen
Kaivamistaipumus: vähäinen
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen
Jalostustarkoitus:
vartiokoira
Turkki:
Pituus: lyhyt
Tyyppi: sileä
Värit: musta, punainen, sininen, kellanruskea (kaikki punaruskein merkein)
Turkinhoitotarve: vähäinen
Yhdistysten hyväksyntä:
Yleisyys: yleinen
Urokset ovat noin 60 cm korkeita ja painavat noin 32 kg, kun taas nartut ovat hieman pienempiä.
Dobermannilla on pitkä pää ja virtaviivainen, lihaksikas vartalo. Maailmalla korvat leikataan usein pystyiksi ja häntä typistetään (Suomessa laki kieltää tämän).
Dobermannilla on lyhyt, sileä ja kiiltävä turkki, joka on musta, tummanpunainen, sininen tai kellanruskea ruosteenvärisin merkein kasvoissa, vartalossa ja hännässä. Karvanlähtö on keskinkertaista, ja turkki vaatii erittäin vähän hoitoa. Dobermanni elää 10–12-vuotiaaksi.
Persoonallisuus:
Dobermannia pidetään ihmisiin suuntautuneena koirana, joka on oikein sosiaalistettuna ja koulutettuna kiltti ja herttainen ihmisten seurassa. Se on uskollinen omistajalleen ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa, jos se kasvaa lapsiperheessä. Jotkin dobermannit kehittävät kuitenkin vahvan siteen vain yhteen ihmiseen.
Huomioitavaa:
Dobermannit ovat voimakkaita ja energisiä koiria, jotka tarvitsevat runsaasti liikuntaa. Jos dobermanni ei saa kaipaamansa liikuntaa, se saattaa käydä ärtyisäksi ja jopa aggressiiviseksi. Se sopeutuu hyvin elämään kerrostalohuoneistossa kunhan saa päivittäin riittävästi liikuntaa.
Huolellinen sosiaalistaminen ja tottelevaisuuskoulutus pennusta alkaen ovat välttämättömiä tälle rodulle. Dobermannin koulutuksessa positiivinen vahvistaminen on erittäin tehokasta.
Rodulla on luonnostaan voimakas suojeluvietti, eikä sitä ole tarpeen kouluttaa erikseen perheen vartijaksi. Asiantuntijat varoittavat antamasta nimenomaista vartiointikoulutusta, koska dobermannin luonteella se johtaa helposti liioiteltuun vartiointitaipumukseen ja aggressioon.
Historia:
Dobermanni sai nimensä saksalaiselta kasvattajalta Louis Dobermannilta, joka jalosti rodun 1800-luvun lopulla. Hän oli veronkantaja, joka tarvitsi urhean vartiokoiran turvakseen keräyskierroksille. Louis Dobermann toimi myös rankkurina, joten hänellä oli ympärillään runsaasti kulkukoiria.
Rodun tarkka sukupuu ei ole tiedossa, mutta Louis Dobermannin uskotaan risteyttäneen useita rotuja päästäkseen haluamaansa tulokseen. Rodussa uskotaan olevan ainakin rottweileria, pinseriä, tanskandoggia, saksanpaimenkoiraa, manchesterinterrieriä, englanninvinttikoiraa ja lyhytkarvaista paimenkoiraa.
Vaikka dobermannia kasvatettiin alkuun vartiokoiraksi ja se toimii edelleen monissa maissa siinä käytössä, dobermanneja on myös poliisi- ja sotilaskoirina, pelastuskoirina ja terapiakoirina.
