Pyreneittenkoira: tietoa ja luonnekuvaus

Pyreneittenkoira sopii hyvin perheeseen, joka viettää tasaista elämää. Koira on rauhallinen, omistautuva ja hyväkäytöksinen, mutta omistajalla on oltava kärsivällisyyttä koulutuksen aikana, koska rodulla on taipumusta itsenäisyyteen ja jääräpäisyyteen.

 

Pyreneittenkoira lyhyesti
The Great Pyrenees Dog Breed

Pyreneittenkoira jalostettiin selviytymään yksin lammaslauman kanssa vuoristolaaksoissa, ja tämän taustan vuoksi se on itsenäinen.

Koko:

Paino:

Uros: 45–50 kg
Naaras: 38–45 kg

Säkäkorkeus:

Uros: 60–70 cm
Naaras: 55–60 cm

Ominaisuudet:

luppakorvat (luonnostaan)

Odotusarvot:

Energiataso: verkkainen
Elinikä: 10–12 vuotta
Kuolaamistaipumus: suuri
Kuorsaamistaipumus: vähäinen
Haukkumistaipumus: suurta
Kaivamistaipumus: vähäinen
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen


Jalostustarkoitus:

lampaiden vartiointi

Turkki:

Pituus: keskipitkä
Tyyppi: kaksinkertainen karvapeite, suora, tiheä
Värit: valkoinen, jossa harmaita, mäyränharmaita tai punaisenruskeita merkkejä, ja valkoinen, jossa kellanruskeita merkkejä
Turkinhoitotarve: kohtalainen


Yhdistysten hyväksyntä:

Yleisyys: yleinen


Pyreneittenkoira on hyvin suuri ja lihaksikas, ja sen karvapeite on kaksinkertainen. Peitinkarva on pitkä, karkea ja joko suora tai aaltoileva, kun taas pohjavilla on hieno, paksu ja pehmeä. Turkin väritys on joko kokonaan valkoinen tai valkoinen vaaleankeltaisin, punaruskein tai harmain merkein. Kirsu on musta ja silmät ovat tummanruskeat. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja riippuvat. Häntä on pitkä ja puuhkamainen ja yltää vähintään kintereisiin.

Uroskoiran korkeus on 60–70 cm ja paino vähintään 45 kg. Nartun korkeus on 55–60 cm ja paino vähintään 38 kg.

 

Persoonallisuus:

Pyreneittenkoira on rauhallinen, hyväkäytöksinen ja vakava koira, joka tunnetaan perheelle ja hyvin käyttäytyville lapsille omistautuneena. Nämä koirat ovat yleensä luotettavia, rakastavia ja säyseitä, mutta tarpeen tullen ne eivät epäröi suojella perhettään ja reviiriään.

Pyreneittenkoira on jalostettu olemaan yksin ja vartioimaan lampaita vuoristolaaksoissa, joten se on luonteeltaan varsin itsenäinen. Tämä itsenäisyys voi tehdä tottelevaisuuskoulutuksesta haasteellisempaa kuin muiden rotujen kanssa. Samat vartiokoiran juuret ovat jättäneet rodulle myös voimakkaan haukkumisvaiston.

Pyreneittenkoira on täysikasvuinen vuoden iässä, mutta sen aikuistumiseen voi mennä kaksi vuotta.

 

Huomioitavaa:

Pyreneittenkoira voi olla sinulle sopiva kumppani, jos elät esikaupunkialueella tai maaseudulla ja vietät suhteellisen tasaista elämää. Nämä koirat ovat mielellään itsekseen hiljaisessa talossa ja nauttivat ennakoitavista, samoina toistuvista rutiineista.

Rodun vartiointivietti tekee sosiaalistamisesta erityisen tärkeää. Altistaminen mahdollisimman monille uusille ihmisille, paikoille ja tilanteille etenkin pentuiässä auttaa hillitsemään liiallista suojelutaipumusta. Kouluttajan on oltava kärsivällinen, koska pyreneittenkoira on yleensä itsenäinen ja jopa jääräpäinen. Vaikka kärsivällisyyttä riittäisikin, tämän koiran kanssa voi silti olla turha odottaa toko-palkintoja.

Turkinhoitotarve on kohtalainen. Kaksinkertaisen turkin säännöllinen harjaaminen pitää sen hyvässä kunnossa, mutta valmistaudu silti massiiviseen vuotuiseen karvanlähtöön. Peitekarva ei huopaannu, joten hoito on suhteellisen helppoa.

 

Historia:

Pyreneittenkoiraa muistuttavan koiran fossiileja on löydetty pronssikautisista maakerroksista, jotka ajoittuvat vuosille 1800–1000 eaa. Satojen vuosien ajan tällaiset koirat työskentelivät paimenten kanssa eristyksissä Pyreneiden vuoristossa Ranskan ja Espanjan rajalla.

Keskiajalla majesteettisten valkoisten pyreneittenkoirien kauneus, eleganssi ja luonne tunnettiin jo laajalti. Rotuyhdistys Great Pyrenees Club of America kertoo, että ranskalaisen Carcassonnen linnoituskaupungin pohjoista porttia koristaa 1100-luvulla veistetty pyreneittenkoiraa esittävä pintareliefi. 1300-luvulta peräisin olevissa ranskalaisissa teksteissä ”vuoriston suurten koirien” kerrotaan vartioivan Lourdesin linnaa yhdessä vartiomiesten kanssa. Kuningas Ludvig XIV nimesi pyreneittenkoiran vuonna 1675 Ranskan kuninkaalliseksi koiraksi. Tämä nimitys merkitsi pyreneittenkoiran suosiolle samaa kuin Disneyn ”101 dalmatialaista” dalmatiankoiralle; huomattava arvonnousu synnytti suuren kysynnän juuri tätä koirarotua kohtaan. Kysyntä ei rajoittunut Ranskan ylhäisön keskuuteen, vaan 1800-luvulla myös Englannin kuningatar Victorialla oli pyreneittenkoira.

Viime aikoihin asti pyreneittenkoiria käytettiin vetämään pieniä kärryjä ja kuljettamaan maitoa Belgiassa ja Pohjois-Ranskassa. Niitä on käytetty myös rekikoirina, valjakkokoirina ja perhekoirina. Tänäkin päivänä pyreneittenkoiraa pidetään erinomaisena karjan vartijana.

Muita lemmikin hoitoon liittyviä artikkeleita