Villakoira: tietoa ja luonnekuvaus

Villakoirat tunnetaan älykkyydestään ja helposta koulutettavuudestaan. Villakoirat ovat eloisia, aktiivisia ja iloluontoisia perhekoiria, joilla on taipumusta hassutteluun.

 

Villakoira lyhyesti

The Poodle Dog Breed

Villakoirat ovat erittäin taitavia hyppijöitä, joten omistajan on syytä hankkia pihalle korkea aita.

Koko:

Paino:

Uros: 3–32 kg
Naaras: 3–32 kg

Säkäkorkeus:

Uros: 68 cm
Naaras: 63 cm

Ominaisuudet:

pitkäkalloinen (pitkä kuono), luonnostaan luppakorvainen

Odotusarvot:

Energiataso: hyvin energinen
Elinikä: 10–14 vuotta
Kuolaamistaipumus: vähäinen
Kuorsaamistaipumus: vähäinen
Haukkumistaipumus: kohtalainen
Kaivamistaipumus: vähäinen
Sosiaalisuus/huomion tarve: suurta


Jalostustarkoitus:

nouto vedestä

Turkki:

Pituus: pitkä
Tyyppi: kihara
Värit: yksivärinen, monet eri värit: valkoinen, musta, harmaa, sininen, hopea, ruskea ja aprikoosi
Turkinhoitotarve: suurta


Yhdistysten hyväksyntä:

Yleisyys: yleinen


Villakoiria on amerikkalaisessa ja englantilaisessa luokituksessa kolmea eri kokoa: isovillakoira (yli 40 cm ja 20–32 kg), kääpiövillakoira (noin 30 cm ja 5–9 kg) ja toyvillakoira (alle 20 cm ja noin 3–5 kg).

Kaikilla villakoirilla on sama kulmikas ulkomuoto ja pitkä, elegantti kaula sekä suora selkä. Häntä typistetään maailmalla, mutta ei lyhyeksi töpöksi, jotta se voi heilua iloisesti.

Villakoirilla on pitkäkoipinen olemus, pitkä kuono ja riippuvat korvat. Niiden askellus on joustava ja eloisa.

Villakoiran turkki kruunaa olemuksen. Näyttelykoirilla on oltava tietty turkin leikkausmalli, eli oikeissa paikoissa tuuhea karva ja toisaalla ihoa myöten ajeltu turkki. Turkin leikkuun taustalla on oma logiikkansa: turkki jätettiin paksuksi nivelten ja rinnan päältä, jotta koira pysyi lämpimänä kylmässä vedessä työskennellessään. Monet omistajat pitävät koiriaan kennel- tai työturkissa, mikä tarkoittaa, että turkki leikataan melko lyhyeksi ja vain päähän ja häntään jätetään tuuheat tupsut. Jotkut omistajat muokkaavat villakoiransa turkin rastoja muistuttavaksi nyöriturkiksi.

Villakoiran turkin tulee olla tiivis ja kihara, jollei sitä harjata auki tarmokkaasti. Villakoiria pidetään allergisille sopivana rotuna, koska niiltä ei yleensä lähde karvaa vaan turkilla on taipumus huopaantua. Villakoiria onkin trimmattava tai harjattava usein, sillä huopaantuneet takut voivat olla kivuliaita. Tavallisia villakoiran värejä ovat hopea, musta, valkoinen, aprikoosi ja suklaa. Myös punaisia, cremejä ja sinisiä yksilöitä tavataan. Kirjava (kuten mustavalkoinen) turkki ei kelpaa näyttelykehään.

 

Persoonallisuus:

Villakoirat tunnetaan älykkyydestään ja helposta koulutettavuudestaan. Ne ovat eloisia, aktiivisia ja iloluontoisia koiria, joilla on taipumusta hassutteluun. Huomiota rakastavana koirana villakoira voi hyljeksittynä tai yksin jätettynä omaksua huonoja tapoja ja alkaa esimerkiksi haukkua.

Pienikokoiset villakoirat voivat olla aggressiivisia perhepiirin ulkopuolisia ihmisiä ja koiria kohtaan. Niitä pitäisi sosiaalistaa varhain ihmisiin ja toisiin lemmikkeihin, ja niiden koulutuksessa tarvitaan määrätietoisuutta. Villakoira suhtautuu perheeseensä ja kotiinsa suojelevasti.

Täytyy muistaa, että villakoira on metsästyskoira elegantissa asussa ja että se vaatii liikuntaa ja koulutusta ollakseen paras mahdollinen seurakoira.

 

Huomioitavaa:

Villakoirat ovat ravinnon suhteen helppohoitoisia, eikä omistajan tule hemmotella niitä liikaa makupaloilla. Niille kertyy herkästi liikakiloja. Monet villakoirat elävät varsin vanhoiksi, pienet yksilöt jopa 17-vuotiaiksi, kun taas isovillakoira yltää yleensä 12–14 vuoden ikään.

Villakoiran kanssa turkinhoidosta muodostuu elämäntapa. Koska turkki pyrkii huopaantumaan, villakoiran karva täytyy pitää lyhyenä tai harjata lähes päivittäin. Näyttelyturkki vaatii tiuhaan kylvetystä, nutturoiden ja korvahapsujen sitomista ja turkin öljyämistä haurastumisen estämiseksi. Tärkeää on myös turkkia leikkaavan käden vakaus ja tottunut ote.

Villakoirat ovat hyviä perhekoiria: iloisia, energisiä, älykkäitä ja helppoja koulutettavia. Ne ovat parhaimmillaan saadessaan runsaasti harjoitusta sekä mielelle että ruumiille, ja ne viettävät aikaansa mieluiten ihmisten seurassa. Villakoira ei viihdy koiratarhassa. Sosiaalistaminen on aloitettava varhain, ja lemmikki on totutettava ihmisten ja muiden lemmikkien seuraan sekä rutiininomaiseen turkinhoitoon. Villakoirat ovat kovia loikkimaan, joten ole huolellinen pihan aitaamisen kanssa!

 

Historia:

Vaikka villakoira eli puudeli yhdistetään usein Ranskaan, se on todellisuudessa lähtöisin Saksasta ja saattaa olla barbetin jälkeläinen. Rotu kehittyi nykyiseen muotoonsa 1800-luvun kuluessa, vaikka puudelimaisia koiria tunnettiin jo sitä ennen. Puudeli-nimi tulee vanhasta saksankielisestä verbistä ”puddeln” eli pulikoida.

Villakoira oli alkuun metsästyskoira, joka oli erityisen taitava noutamaan vedestä. Villakoiran nopeat hoksottimet ja miellyttämisenhalu johtivat siihen, että kiertävät sirkusseurueet alkoivat käyttää niitä esityksissään. Aatelisto etenkin Ranskassa ihastui rotuun ja sen persoonallisuuteen ja uskomattomaan villaturkkiin, jota saattoi trimmata ja muotoilla mielikuvituksellisiksi kampauksiksi.

Vaikka villakoira näin omaksui elegantin ja hieman pilalle hemmotellun aristokraattisen imagon, on hyvä muistaa, että Ranskassa se tunnetaan yhä nimellä ”caniche” eli sorsakoira.

Villakoiran kolme kokovarianttia muodostavat yhden maailman suosituimmista koiraroduista. Villakoirat loistavat usein näyttelykehien glamourissa, mutta niitä työskentelee myös näkövammaisten opaskoirina ja poliisikoirina. Ne kilpailevat kaikissa koiraurheilulajeissa Iditarod-ultrajuoksusta ja lampaiden paimennuksesta tottelevaisuuteen ja agilityyn. Koirien toko-harrastuksen edelläkävijä Yhdysvalloissa, Blanche Saunders, koulutti isovillakoiria.

Muita lemmikin hoitoon liittyviä artikkeleita