Rhodesian Ridgeback Dog Breed Information and Personality Traits

Vaikka rhodesiankoirasta voi saada suuren ja laiskan koiran vaikutelman, se on voittanut monen ihmisen sydämen puolelleen luonteensa ansiosta. Rhodesiankoira on seurallinen koira, jolla on hiljainen ja lauhkea temperamentti. Se onkin erinomainen kumppani omistajalleen.

 

Rhodesiankoira lyhyesti
The Rhodesian Ridgeback Dog Breed

Rhodesiankoiraa on kutsuttu myös afrikkalaiseksi leijonakoiraksi, ja se on lähtöisin Etelä-Afrikasta.

Koko:

Paino:

Uros: 36–40 kg
Naaras: 29-32 kg

Säkäkorkeus:

Uros: 60–70 cm
Naaras: 60–65 cm

Ominaisuudet:

luppakorvat (luonnostaan)

Odotusarvot:

Energiataso: keskinkertainen
Elinikä: 10–13 vuotta
Kuolaamistaipumus: vähäinen
Kuorsaamistaipumus: vähäinen
Haukkumistaipumus: vähäinen
Kaivamistaipumus: vähäinen
Sosiaalisuus/huomion tarve: kohtalainen


Jalostustarkoitus:

suurriistan metsästys, vartiointi

Turkki:

Pituus: lyhyt
Tyyppi: sileä
Värit: vehnänväri vaaleasta punaiseen
Turkinhoitotarve: vähäinen

Yhdistysten hyväksyntä:

Yleisyys: yleinen


Rodun tunnuspiirre on selän turkissa oleva harjannekuvio (ridge).

Kuvion muodostaa alue, jolla karva kasvaa vastakarvaan muuhun turkkiin verrattuna. Se alkaa heti lapojen takaa ja jatkuu melkein lonkkaan asti. Harjannekuvion alussa on kaksi identtistä, vastakkain asettunutta kruunua (pyörrettä).

Rhodesiankoira on vahva, lihaksikas, tasapainoinen ja atleettinen koira. Se kykenee suurta kestävyyttä vaativiin tehtäviin melkoisen kovassa vauhdissa. Uros on kooltaan 60–70 cm (40 kg) ja narttu 60–65 cm (32 kg). Rhodesiankoiran luonne on tasainen ja arvokas, ja se on isännälleen omistautunut koira, joka on varautunut vieraiden seurassa.

Rhodesiankoiran väri vaihtelee vaaleasta punaiseen vehnänväriin. Koiralla saa olla rinnassa ja varpaissa vähän valkoista, mutta suuri määrä valkoista näillä alueilla, vatsassa tai varpaiden yläpuolella on epätoivottu piirre.

 

Persoonallisuus:

Rhodesiankoiralla on paljon ihailijoita hyvän luonteensa vuoksi. Rodulla on monia tyypillisiä metsästyskoiran piirteitä, mutta se on hieman lujempaa tekoa kuin tyypillinen metsästyskoirarotu. Rhodesiankoiralla on hiljainen ja lauhkea temperamentti, ja se haukkuu harvoin.

Vaikka rhodesiankoirasta voi saada suuren ja laiskan koiran vaikutelman, se voi olla olemukseltaan myös uhkaava. Se on kasvatettu metsästämään ja suojelemaan perhettä. Rotu on helppo kouluttaa, ja se on keskimääräistä mukautuvampi.

Koska rotu on luonnostaan vartiokoira, epäluuloisia taipumuksia ei pitäisi vahvistaa kouluttamalla sitä suojelukoiraksi. Vastapainoksi koiran luontaiselle suojeluvaistolle sille tulee antaa tottelevaisuuskoulutusta, jotta se on hallittavissa.

 

Huomioitavaa:

Rhodesiankoira on erittäin joustava koira, josta saa erinomaisen kumppanin. Se on seurallinen eläin, joka nauttii toisten koirien seurasta, mutta perheen tulee varoa ottamasta useita uroskoiria samaan talouteen, koska se voi johtaa johtajuustaisteluihin. Koira oppii tulemaan toimeen kissojen kanssa kunhan tottuu niihin nuorena.

Koira tulee toimeen lasten kanssa, mutta sekä lapsen että koiran on opittava käyttäytymään hyvin toinen toisensa seurassa. Suuren kokonsa vuoksi nuoret ja innokkaat rhodesiankoirat voivat vahingossa tönäistä pienen lapsen kumoon. Rhodesiankoira haluaa suojella lapsia ja muita perheenjäseniä. Ne ovatkin erinomaisia luontaisia vahti- ja suojelukoiria, mutta niiden on opittava, että omistaja on niiden pomo.

Rhodesiankoira ei ole kova haukkumaan, mutta se on tarkkaavainen vahtikoira, joka ilmoittaa kaikesta poikkeavasta. Atleettisena koirana se kiipeilee mielellään, ja huomaat koiran luontaisen uteliaisuuden ottavan vallan, kun aidan takana on jotakin kiinnostavaa! Vaikka koira ei muuten ole kova kaivamaan maata, se saattaa kesällä kaivaa itselleen viilentävän pesän, jos se jätetään takapihalle omiin oloihinsa.

Rhodesiankoirat ovat hyvin siistejä koiria, jotka eivät juurikaan haise ja joilta lähtee vain vähän karvaa. Niitä voi ruoan suhteen pitää helppohoitoisina, mutta kalorimäärää saattaa joutua säätelemään, jotta koira ei pääse lihomaan.

 

Historia:

Rhodesiankoiraa on kutsuttu myös afrikkalaiseksi leijonakoiraksi, ja se on lähtöisin Etelä-Afrikasta. Rodun historia alkoi 1500-luvulla, jolloin ensimmäiset eurooppalaiset tutkivat sisämaata Hyväntoivonniemen alueella. Täältä he löysivät khoi-kansaan kuuluvia asukkaita, jotka elivät puolikesyn koiran kanssa. Koiran karva kasvoi vastakarvaan sen selkärangan tuntumassa. Tähän viittaa ”harjanne” eli ”ridge” koiran enganninkielisessä nimessä ridgeback.

Buurimaanviljelijät kasvattivat rhodesiankoiran metsästyskoiraksi Afrikan villipetojen pyyntiin. He tarvitsivat koiria, jotka ajoivat riistan piilostaan, pystyivät nujertamaan haavoittuneen suurikokoisen eläimen ja vartioivat öisin maatiloja hiiviskelijöiltä ja villieläimiltä. Maanomistajat tarvitsivat myös koiran, joka kesti Afrikan savannien rankkoja oloja, sieti paahtavan kuumien päivien ja pakkasöiden väliset lämpötilanvaihelut, oli lyhytturkkinen välttääkseen punkit ja kykeni selviytymään 24 tuntia juomatta. Koiran oli samalla toimittava kumppanina maanomistajan vaimolle ja lapsille ja suojeltava heitä.

Vuonna 1922 joukko kasvattajia laati Zimbabwessa rhodesiankoiran rotumääritelmän, jota ei ole tähän päivään mennessä juuri muutettu. Yhdysvaltoihin tuotiin 1950-luvun alussa useita uljaita koiria, ja vuonna 1955 rhodesiankoira hyväksyttiin 112. rotuna American Kennel Clubin rekisteriin.

Muita lemmikin hoitoon liittyviä artikkeleita